tisdag 30 april 2013

Rooma 3 - Joukkoliikenne

Rooman joukkoliikenne oli myös erityisen mielenkiintoinen kokemus. Runsaasta kävelystä johtuen joukkoliikenteeseen tutustuminen jäi aika vähäiseksi.

Bussit
Irisbus Iveco Domino

Ennen matkaa mietin, millainen linja-autokanta Italiassa on. Arvelin, että enemmistönä ovat Ivecot ja muut Iveco-pohjaiset linja-autot, sillä Iveco on italialainen raskaan autokaluston valmistaja. Aika yleisiksi arvelin Irisbus Ivecot. Lisäksi arvelin Italiassa olevan suurten eurooppalaisten linja-autonvalmistajien tuotteita, kuten Setra, Irizar, Mercedes-Benz, Volvo jne. Odotin jopa näkeväni joitakin suomalaisvalmisteisia Volvo 9700 -busseja tai jopa Scania OmniExpressejä (joita tiedän jonkin italialaisen bussifirman hankkineen ison erän Lahden autokorilta viime vuonna).
Volvo 9700HD

Arveluni osoittautuivat oikeaksi. Linja-autokalustossa olivat vahvasti edustettuina Ivecot ja Irisbussit. Lisäksi olettamukseni osoittautui oikeaksi myös muun bussikaluston osalta. Esimerkiksi paikallisliikenteessä näkyi paljon Mercedes-Benz Citaroja ja turistiliikenteessä muita mersuja sekä Irizareja. Lisäksi näin kaksi tai kolme Volvo 9700 -bussia. Ne ilahduttivat minua paljon, vaikka ne olivatkin vanhinta versiota vuosien 2001 ja 2007 väliltä eikä sen uudempia versioita.
Kaupunkibussin takaosa

Roomalaisissa paikallisliikennebusseissa on hyvin vähän istuimia (jotka ovat muovia) ja vähän enemmän tilaa seisoa ja pitää kiinni jostakin pylväästä. Siis systeemi on vähän samantyyppinen kuin suomalaisissakin kaupunkibusseissa, mutta Roomassa istuimia on vähemmän ja seisomatilaa enemmän. Lisäksi roomalaiset kaupunkibussit ovat täysmatalia eli ovat matalalattiaisia koko auton mitalta eikä vain taka-akselin etupuolelta, kuten Suomessa yleensä on tapana. Kaupunkibussit olivat jotain Ivecoja tai Mersun Citaroja. Lisäksi näytti olevan joitain vanhoja nivelbusseja (jotka lienevät myös Ivecoja).


Lisää kuvia Roomassa näkemistäni linja-autoista löydät tästä.

Metro

Myös roomalaiset metrot olivat aina täynnä. Myös metroasemilla oli yleensä valtava tungos. Oli aika erikoista verrata asemia Helsingin metroasemiin. Helsingissä on paljon enemmän tilaa metroasemien asemalaitureilla, mutta omalla vähäisellä kokemuksellani voin todeta, että Helsingin metroihin on vähemmän tunkua kuin Rooman metroon. Kuulin kyllä, että Japanissa on vielä suurempi tungos ja asemalaitureilla on jopa ihmisiä, joiden työnä on työntää ihmiset sisälle metroon. Sellaista ei Roomassa sentään näkynyt.


Metroasemalla on sunnuntai-iltapäivänä hiljaista.
Arkena tilanne on toinen.
Metron kulku oli tasaista ja ydinkaupungin alueella metrot kulkivat maan alla, kuten oikean metron kuuluukin. Laitakaupungilla (jossa kävimme vain kerran) metro nousi maan pinnalle. Ydinkaupungin alla metro kulki todella syvällä. Metroasemille oli todella pitkät liukuportaat.

Kaupunkibussien tapaan metroissa oli vain vähän istuimia ja paljon seisomatilaa sekä kiinnipitokahvoja ja -tankoja. Istuimet olivat seinän vieressä selkänoja ikkunaseinää vasten. Näin ollen keskilattialle jäi seisomatilaa. Joidenkin metrojen ulkoseinät olivat graffitien rumentamat, mutta toiset taas olivat yllättävän puhtaita. Oikeastaan graffiteja näkyi vain laitakaupungilla (jossa niitä oli todella paljon) eikä juurikaan kaupungin ydinalueilla (joilla pääsääntöisesti liikuimme).

Raitiovaunu
Uudehko ratikka iltahämärässä


Runsaasta kävelystä ja muiden joukkoliikennevälineiden käytöstä johtuen pääsin vain kerran roomalaiseen raitiovaunuun. Sekin oli vielä uudemman mallinen ja aika samantyyppinen kuin Helsingin uusimmat ratikat. Vanhat roomalaiset ratikat näyttivät sen sijaan sympaattisilta ja kiinnostavilta. Ne näyttivät todellakin paljon nähneiltä. Ehkä uudemmistakin ratikoista tulee ajan myötä samantapaisia ja paljon kokeneita.

torsdag 18 april 2013

Rooma 2 - Liikennekulttuuria ja pysäköintitaidetta

Nyt on vihdoin toisen Rooman matkan jälkeisen tekstin aika. Jotenkin vain en ole ehtinyt/jaksanut/muistanut aiemmin kirjoittaa.

Parhaiten mieleen painuneita asioita Roomassa olivat liikenteeseen liittyvät asiat, jotka olivat Suomesta tulleen mielestä erikoisia mutta myös mielenkiintoisia.

Minulle jäi vähän epäselväksi, montako kaistaa milläkin roomalaisella autotiellä oli. Rinnakkain oli autoja niin monta kuin vain mahtui ja väleissä vielä skoottereita ja moottoripyöriä. Ne kaksipyöräiset puikkelehtivat autojen seassa ja pääsivät helposti ohitse autoista. Myös poliisit pääsivät ajamaan kovaa moottoripyörillä, jopa ilman käsiä, päästen ohi autoista.


Roomassa ymmärsin, miksi italialaiset Fiatit ovat usein pieniä autoja. Puhutaanhan "pikku-Fiateista". Pienestä autosta on Roomassa hyötyä, koska sillä pääsee parkkeeraamaan helposti kadun laitaan. Samoin parimetrinen Smart Fortwo mahtuu hyvin parkkiin poikittain kadun laitaan. Jos parkkitilaa ei löytynyt, niin se löydettiin, vaikka jättämällä auto ajoradalle ja laittamalla hätävilkut päälle (tai sitten vain lukitsemalla ovet). Tätä ei kuitenkaan onneksi näkynyt tapahtuvat isoilla ja vilkkailla pääkaduilla, vaan vain sivukaduilla ja pienillä kujilla.

Muuten Rooman autokanta näytti aika lailla sellaiselta kuin odotin. Oikeastaan kaikki tavalliset automerkit olivat edustettuina, mutta runsaimmin tietysti italialaiset Fiatit, Lanciat ja Ivecot. Yllättävää oli kuitenkin, että vanhoja "Topolinoja" eli Fiat 500 -kotteroita 60-luvulta ja Fiat Pandoja 80-luvulta näkyi paljon katukuvassa. Mietin, että ovatko ne niin kestäviä vai ovatko ne italialaisille niin tärkeitä, että niitä on haluttu säilyttää niin paljon. Muita vanhoja autoja ei juurikaan näkynyt, ei ainakaan läheskään samoissa määrin. Lisäksi tuli kyllä mieleen, että onko Topolinoja ja Pandoja tehty Italian omille markkinoille pitkään, paljon pitempään kuin vientiin.


Roomalaisissa jalankulkijoiden liikennevaloissa vihreä valo paloi varsin lyhyen ajan, mutta keltainen valo paloi aika pitkään. Yleinen käytäntö oli kuitenkin kävellä päin punaisia. Se tapa tuntui tarttuvan meihin suomalaisiinkin niin, että sitä tuli matkan jälkeen tehtyä Suomessakin. Tosin Roomassa ei yleensä ollut liikennevaloja jalankulkijoille. Silloin piti vain olla todella varovainen, mutta myös erittäin rohkea, jotta uskalsi lähteä ylittämään tietä. Pikkukuja oli helppo ylittää, mutta monikaistaisen liikennekaaoksen ylittäminen oli aika hurjaa. Silti oli yllättävää, kuinka hyvin autot pysähtyivät ja antoivat tietä jalankulkijoille. Piti vain uskaltaa lähteä ylittämään tietä ja luottaa, että autot pysähtyvät.


Erikoisuus Suomessa



Viime viikolla näin Joensuussa, kun joku yritti saada Toyota Yarista mahtumaan taskuparkkiin kahden auton väliin. Homma näytti jotenkin tutulta, mutta ei suomalaiselta. Kuljettaja peruutti autoaan vähän kerrassaan ja pysähtyi välillä katsomaan, onko auton takana vielä tilaa. En tiedä, saiko hän auton mahtumaan ruutuun. En jäänyt seuraamaan. Kuljettajahan olisi saattanut vaikka pelästyä yleisöä. Kuinka moni haluaisikaan yleisöä katsomaan vaikeaa pysäköintisuoritusta?

måndag 1 april 2013

Rooma 1 - paluu Suomeen

On kulunut viikko siitä, kun palasin Italiasta ja Roomasta takaisin Suomeen ja Joensuuhun. Joensuussa tosin olin vain pari päivää ennen kuin matkasin Sodankylään, jossa kirjoitan tätä tekstiä.

Kokonaisuutena matka oli todellakin opettavainen ja antoisa, mutta myös todella raskas henkisesti ja fyysisesti. Tuli käytyä monessa kirkossa ja käveltyä todella paljon. Sulateltavaa ja mietittävää jäi paljon. Oikeastaan jossain vaiheessa alkoi tulla niin ähky, ettei pystynyt enää vastaanottamaan uusia kokemuksia tai jaksanut havainnoida ympäristöä.

Kamera oli matkalla ahkerassa käytössä ja kuvia tuli noin 1800 eli yli 200 kuvaa päivässä. :) Niissä onkin selvittämistä. Yksi matkalainen epäili, että niiden selvittely on minulla kesken vielä ensi joulunakin. ;D No, tuskin on. Nyt on kuvat jo katsottuna muutamaan kertaan läpi ja lähetettynä muutamia kuvia muille matkalaisille. Kyllä tämä tästä. :) Ongelmaksi muodostunee se, että en enää tai varsinkaan muutaman vuoden päästä muista, mitä mikäkin kuva esittää. Jonkun pitäisi kehittää systeemi, jolla kuviin saisi merkittyä helposti henkilöt ja kohteet. Kaikkia kuvia en kuitenkaan ole lataamassa Facebookiin, jossa saisi kirjoitettua kuvatekstit. Täytyypä kokeilla Google+:n kuvakansioita. :) Ainakin ne näyttävät käteviltä, kun katson muutaman muun matkalaisen tekemiä kansioita.