söndag 11 januari 2015

Jumalan valtakunta – seurapuhe 9.12.2014 Joensuun körttikodilla

Luuk. 17: 20-24:

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."
Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.

Puhe:

·         Jumalan valtakunta on jo meissä kristityissä, meidän sisällämme (kuten edellinen, vuoden 1938 Raamatun käännös sanoo) tai meidän keskuudessamme (kuten tämä 1992 käännös sanoo). Joka tapauksessa se on jo läsnä täällä meidän ajassamme ja elämässämme. Me saamme kuulua siihen ja olla sen sisällä, jos vain haluamme. Kyseessä on kuitenkin asia, joka ei ole niin yksinkertainen. Jumalan valtakunnan sanotaan tulevan, mutta toisaalta sen sanotaan jo olevan täällä keskuudessamme. Monet tällaiset iankaikkisuusnäkökulman sisältävät asiat ovat liian laajoja ja moniulotteisia niin, että ihmiskieli ja ihmisen ymmärrys eivät riitä kuvaamaan ja käsittelemään niitä. Jumalan valtakunta on täällä jo nyt, mutta se ei silti ihan vielä ole täällä. Ehkäpä voisi ajatella, että se on täällä jo nyt, mutta että se olisi osaltaan vielä tulossa. Ehkä se on niin iso, että se ei ole vielä kokonaan ehtinyt tänne tai sitten se on vuosisatojen kuluessa saapunut tänne vähitellen ja saapuu edelleen pala palalta ollen kokonaisuudessaan täällä Jeesuksen toisen tulemisen päivänä. Jumalan valtakunnan täytyy olla aika iso, jotta sinne mahtuvat kaikki uskovat.

·         Muistan erään kommentin johonkin kaverin Facebook-päivitykseen. En enää muista sitä päivitystä ja muuta kommenttiketjua, mutta muistan sen yhden kommentin, jossa sanottiin jotenkin näin: ”Tervetuloa Jumalan valtakuntaan. Täällä on hyvä olla, kun on synnit anteeksi.” Asiayhteyttä tuntematta tuo on kauniisti sanottu ja vieläpä totta, mutta asiayhteyden huomioon ottaen siihen liittyy selkeä ja ikävä rajan veto. Yksi kommentoija toivotti muut kommentoijat tervetulleeksi Jumalan valtakuntaan, jossa hän itse katsoi olevansa, mutta ilmaisi muiden olevan sen ulkopuolella, väärässä uskossa. Hän kehotti muita parannukseen ja oikeaan uskoon. Kautta aikojen on ollut erilaisia ryhmittymiä, jotka ovat halunneet omia Jumalan valtakunnan itselleen ja halunneet määritellä tarkasti, ketkä kuuluvat siihen ja ketkä eivät kuulu. Toisaalta aina on myös ollut heitä, jotka ovat halunneet levittää Jumalan valtakunnan rajoja loputtomasti ja äärettömiin, myös muiden uskontojen piiriin.

·         Missä menevät Jumalan valtakunnan rajat vai onko se rajaton? Luulisin, että se on jossain noiden kahden edellä kertomani välimaastossa. Ainakin minun vajavainen ymmärrys sanoo, että sen rajan on kyllä oltava jossain. Rajan tarkka määrittely onkin sitten vaikeaa tai jopa mahdotonta. Mitä kaikkea mahtuukaan Jumalan valtakuntaan? Jos sen ajatellaan olevan suuri, sinne mahtuu hyvin paljon. Jo Raamatussa Jeesus kutsui luokseen kaikkia. Hän sanoi olevansa tie, totuus ja elämä eli että vain hänen kauttaan on mahdollista päästä Jumalan valtakuntaan. Hänkin siis asetti rajan. Hänkin kehotti ihmisiä parannukseen mutta myös ennen kaikkea ottamaan vastaan Jumalan tarjoaman armon (Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme) ja uskon. Ne molemmat ovat Jumalan lahjaa meille, kuten myös Jumalan valtakunta on meille lahjaa. Me emme voi saada sitä omilla ansioillamme emmekä teoillamme, vaan saamme sen ilmaiseksi, jos vain haluamme päästä sinne. Näin siis voimme sanoa esimerkiksi: ”Täällä Jumalan valtakunnassa on hyvä olla, kun on synnit anteeksi.”

·         Tässä maailmassa muuten ei ole useinkaan hyvä olla, mutta silloin voimme suunnata katseen eteenpäin, Jumalan valtakuntaan tai suunnata katseen ympärillemme ja nähdä Jumalan valtakunnan ympärillämme.

·         Luukkaan kirjoittaman evankeliumin mukaan Jeesuksen paluu on selkeä eikä se jää keneltäkään huomaamatta. Olen usein miettinyt, mistä voi tunnistaa, että tulija on juuri Jeesus. Luukas kuitenkin kertoo: ”Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.” Ehkä voin luottaa, että se on niin selkeä, että epäilystäkään ei jää.  Nyt voimmekin sitten jäädä odottamaan, että se paluu tapahtuisi pian. Olen joskus kuullut sanonnan: ”…jos Kristuksen paluu viivästyy.” Siis sanotaan vaikka: ”Nähdään ensi viikolla, jos Kristuksen paluu viivästyy.” Meidän kristittyjen ominaisluonteeseen kuuluu odottaa Kristusta takaisin. Sitä kristikunta on kuitenkin odottanut jo noin 2000 vuotta. Me emme tiedä hetkeä. Sen hetken tietää vain Isä Jumala, kuten Raamatussa Jeesus sen meille kertoo. Siihen asti meidän on vain elettävä elämää normaalisti, mutta oltava luonnollisesti koko ajan valmiita lähtemään, jos käsky tai kutsu käy. Jeesuksen paluu on koko ajan yhä lähempänä.

Gamla predikningar från Torshälla / vanhoja saarnoja Torshällasta

En kort predikan i friluftsgudstjänst 3 augusti 2014

Evangelium:

Luk. 9:28-36:

Ungefär en vecka senare tog han med sig Petrus och Johannes och Jakob och gick upp på berget för att be. Medan han bad förvandlades hans ansikte, och hans kläder blev vita och lysande. Och två män samtalade med honom. Det var Mose och Elia som visade sig i härlighet, och de talade om hans uttåg ur världen som han skulle fullborda i Jerusalem. Petrus och de andra hade fallit i djup sömn men vaknade och såg hans härlighet och de båda männen som stod tillsammans med honom. När dessa skulle lämna honom sade Petrus till Jesus: ”Mästare, det är bra att vi är med. Låt oss göra tre hyddor, en för dig och en för Mose och en för Elia” – han visste inte vad han sade. Men medan han talade kom ett moln och sänkte sig över dem, och när de försvann i molnet blev lärjungarna förskräckta. En röst hördes ur molnet: ”Detta är min son, den utvalde. Lyssna till honom”, och när rösten ljöd stod Jesus där ensam. Lärjungarna teg om vad de hade sett, och vid den tiden berättade de ingenting för någon.


Predikan:

Vad är det bästa som du vet? Vilken händelse skulle du vilja få tillbaka? När har du velat stoppa tiden? Var finns ditt förklaringsberg?

Tre av Jesu lärjungar (Petrus, Johannes och Jakob) fick en möjlighet att följa sin lärare till berget. Där fick de se något skönt och fascinerande när Jesu ansikte och kläder började lysa underbart. Samtidigt såg de att Mose och Elia pratade med Jesus. Mose och Elia är berömda och viktiga personer i judiska skrifterna (som vi kallar Gamla testamentet) och i judisk kultur som var Jesu bakgrund och är också kristendomens bakgrund. Hurdant skulle det vara att träffa någon sådan människa som Elia eller Mose?

Jesu lärjungar var så förvånade och glada att de ville den stunden fortsätta ändlöst. Därför sade Petrus till Jesus att de skulle bygga tre hyddor. Hyddan symboliserar stabilitet och bostadsplats. Han ville stanna på förklaringsberget, spara den stunden och vara längre tid med Jesus, Mose och Elia. Lärjungarna hade sovit och missat situationen. Kanske fick de en liten panik när Mose och Elia började lämna dem. Lärjungarna tyckte kanske att de hade missat något viktigt, underbart och himmelskt när de hade sovit.

I livet har vi olika situationer och händelser. Tiden går vidare och allt snabbare. Vi träffar nya saker hela tiden. Likaså tappar vi bort alla stunder som vi får erfara. Vi kan inte få gångna tider och stunder tillbaka men vi kan ha bättre tider och stunder framför oss. I alla fall förestår bättre tider i himmelen, i Guds rike. Den enda vägen dit går genom Jesus Kristus, genom hans kors och hans tomma grav.

I alla fall kan vi behålla viktiga, sköna och härliga stunder och händelser i vårt minne, i vår själ. Vi kan lägga alla goda minnen på minnet. Förstås glömmer vi bort många saker men de viktigaste saker bevaras alltid. Sådana minnen ger oss kraft att fortsätta vidare i livet. Tyvärr kan också dåliga och tråkiga händelser bevaras i minnet men det hör till livet. Om några hemska minnen besvärar i minnet är det bra att söka hjälp till sig själv för att man kunde leva med de minnena. Det är inte fel att medge att behöva hjälp och söka hjälp. Gud vill att vi tar hand om oss och därför han har ordnat möjligheter att få hjälp. Gud påverkar överallt, också i så kallade sekulära platser.

Men tillbaka till förklaringsberget: Lärjungarna gömde allt som de hade erfarit på Förklaringsberget på sitt minne. Från Förklaringsberget gick de tillbaka till deras vardag och arbete med Jesus. I Bibeln kan vi läsa att de fick erfara många andra situationer. Deras liv fortsatte även om Petrus inte fick möjlighet att bygga hyddor. Likaså fortsätter vårt liv även om vi inte kan stoppa tidens lopp på sköna stunder.

__________________________________

Saarna 3.8.2014 Torshällan kirkossa

Evankeliumi:

Luuk. 9:28-36:

Noin viikon kuluttua siitä, kun Jeesus oli tämän puhunut, hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.


Saarna:

Mikä on parasta, mitä tiedät? Minkä tapahtuman haluaisit saada takaisin? Milloin olisit halunnut pysäyttää ajan? Missä on sinun kirkastusvuoresi? Tässä oli muutamia kysymyksiä, joita voit pohtia hiljaa mielessäsi.

Kolme Jeesuksen opetuslasta sai seurata opettajaansa vuorelle. Siellä he saivat nähdä jotain hämmästyttävää ja kaunista, kun Jeesuksen kasvot ja vaatteet alkoivat hohtaa ihmeellisellä tavalla. Samaan aikaan he näkivät Jeesuksen keskustelevan Mooseksen ja Elian kanssa. Mooses ja Elia siis ovat tunnettuja ja tärkeitä henkilöitä juutalaisissa kirjoituksissa (joita me kutsumme Vanhaksi testamentiksi) ja juutalaisessa kulttuurissa, joka oli Jeesuksen tausta ja on myös meidän kristittyjen tausta. Millaista olisikaan tavata Mooses ja Elia?

Jeesuksen opetuslapset olivat niin iloisia ja ihmeissään, että he halusivat sen tilanteen jatkuvan ikuisesti. Siksi Pietari sanoi Jeesukselle, että he voisivat rakentaa kolme majaa. Maja kuvaa pysyvyyttä, asuinpaikkaa. Hän halusi jäädä Kirkastusvuorelle, säilyttää sen tilanteen ja olla pitkään Jeesuksen, Mooseksen ja Elian kanssa. Opetuslapset olivat nukkuneet ja siksi jääneet paitsi suuresta osasta tilannetta. Ehkä opetuslapset kohtasivat pienen paniikin, kun Mooses ja Elia olivat lähdössä pois niin pian heidän heräämisensä jälkeen. Ehkä he ajattelivat menettäneensä jotain korvaamatonta, tärkeää ja taivaallista.

Elämässä kohtaamme erilaisia tilanteita ja tapahtumia. Aika menee eteenpäin ja tuntuu kuluvan yhä nopeammin. Samoin menetämme kaikki hetket, jotka saamme kokea. Emme voi saada menneitä aikoja ja hetkiä takaisin, mutta meillä voi olla parempia aikoja edessäpäin. Joka tapauksessa paremmat ajat odottavat meitä taivaassa, Jumalan valtakunnassa. Ainoa tie sinne kulkee Jeesuksen kautta, hänen ristinsä ja tyhjän hautansa kautta.

Joka tapauksessa voimme säilyttää tärkeitä, kauniita ja ihania hetkiä mielessämme, muistoissamme. Kaikki hyvät muistot voimme pitää mielessämme. Siellä ne pysyvät. Tietysti unohdamme monia kokemiamme asioita, mutta parhaat ja tärkeimmät hetket säilyvät mielessämme aina. Ne muistot antavat voimaa ja halua jatkaa elämässä eteenpäin, erityisesti silloin kun tulee vastoinkäymisiä. Tietysti myös surulliset ja ikävät asiat säilyvät mielissämme, mutta se kuuluu elämään. Jos jotkin kamalat muistot painavat mieltä ja häiritsevät, on hyvä hakea apua itselleen, jotta voisi elää niidenkin muistojen kanssa. Ei ole väärin myöntää tarvitsevansa apua ja hakea apua. Jumala haluaa, että pidämme huolta itsestämme. Siksi hän on järjestänyt ja järjestänyt mahdollisuuksia saada apua elämän ongelmiin. Jumala vaikuttaa kaikkialla, myös ihan maallisissa auttamisorganisaatioissa.

Pidän nyt viimeistä saarnaani tässä kirkossa ja tässä saarnastuolissa, ainakin tällä erää. On ollut ilo palvella tätä seurakuntaa ja Ruotsin kirkkoa, sekä suomeksi että erityisesti ruotsiksi, jonka koen yhä vahvemmin omaksi kielekseni.

Teologian opiskeluaikanani olen kesäisin työskennellyt eri seurakunnissa, eri puolilla Suomea ja nyt myös täällä Ruotsissa. Parin kuukauden jakso uudella paikkakunnalla (joka on yleensä ollut ennestään tuntematon) on aina jännittävä ja ihmeellinen kokemus sekä tapa viettää kesää. Kahdessa kuukaudessa näkee paikkakuntaa ja sen ihmisiä aika paljon. Tutustakin paikkakunnasta avautuu uusia puolia ja tuntemattomista paikkakunnista vielä enemmän. Ovatko nämä jaksot olleet minulle kirkastusvuorikokemuksia? Kyllä! Ainakin niiden aikana on aina kirkastunut jotain. Esimerkiksi pappiskutsumus on vahvistunut ja itsetuntemus lisääntynyt. Kerran olen myös kiintynyt paikkakuntaan niin, että olisin halunnut jäädä sinne enkä palata kotiin. Muulloinkin olen kiintynyt niin, että olen ajatellut voivani joskus palata takaisin.

Kaikki loppuu aikanaan. Niin loppuu myös tämä työjakso täällä Torshällassa ja Eskilstunassa. Tämä aika jää varmasti mieleeni, kuten Kirkastusvuoren tapahtumat jäivät opetuslasten mieleen. Tuskin kuitenkaan vaikenen näistä kokemuksistani, kuten evankeliumi kertoo opetuslasten tehneen. Minäkään en voi pysäyttää aikaa tähän kesään enkä kyllä haluaisikaan. Sain täältä paljon ja koen myös antaneeni paljon. Aika näyttää, mitä Jumala on suunnitellut tulevan varalle ja mikä merkitys tällä jaksolla Ruotsissa on minun tulevaisuudelleni. Meidän elämä jatkuu, kuten jatkui myös opetuslasten elämä (josta voimme lukea Raamatusta).

Tähän loppuun haluan siteerata Anna-Mari Kaskisen sanoittaman erään suomalaisen hengellisen laulun sanoja:

                 Jäähyväiset

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin

Kertosäe:
Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän

Ei huomispäivän teitä voi kukaan aavistaa,
on joskus kyyneleitä ja joskus naurattaa
on yksi joka pystyy, kaiken ymmärtää,
Jeesus vierellemme aina jää

Kertosäe:
Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,

kanssa hyvän ystävän