Hartaus Genesis-kappelissa 21.4.2015

Virsi 169: 1–3

Miika 7: 14–20:

Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
    Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.
Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
    Jumala, onko sinun vertaistasi!
Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.
Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.

Puhe:

Viime sunnuntai oli Hyvän Paimenen sunnuntai ja myös tuosta Miikan kirjan katkelmasta voi löytää paimenuuteen viittaavaa sanomaa. Erityisesti minua puhuttelee sen kohdan alku: ” Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi, kaitse omaa laumaasi, joka asuu yksin keskellä metsää…” Voisiko se kertoa meistä suomalaisista, Suomen kansasta? Ainakin meillä on paljon metsää tässä maassa ja on täällä myös aika paljon yksinäisyyttä.

Paimenuus on aika keskeinen osa kristinuskoa. Jeesusta ja Jumalaa verrataan usein paimeneen, joka paimentaa ihmiskuntaa/uskovia kuin lammaslaumaa.

Viime sunnuntaina pidettiin eduskuntavaalit. Valituksi tuli joukko kansanedustajia. Ehkäpä heitäkin voisi ajatella ja kutsua paimeniksi. Ainakin he johdattavat kansaamme ja tekevät sen puolesta tärkeitä päätöksiä. He ovat kuitenkin vain ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin mekin. Siksi he tarvitsevat Jumalan apua ja johdatusta toimissaan. Voisi varmaan sanoa, että Jumala paimentaa kansaa osaltaan myös näiden vallanpitäjien ja päättäjien välityksellä.

Vaikka hengellinen ja maallinen sekä uskonto ja politiikka haluttaisiin kuinka pitää erillään ja mahdollisimman kaukana toisistaan, se on mielestäni aika mahdotonta. Olen miettinyt tätä viime aikoina. Onhan perinteisesti opetettu, että esivalta ja valtiovalta ovat Jumalan palveluksessa. Tosin poikkeuksiakin varmasti on, varsinkin, jos ihmiset syrjäyttävät Jumalan, ottavat vallan itselleen ja ehkä lopulta luovuttavat sen pahimmassa tapauksessa paholaiselle. Silloin ollaan huonolla tiellä. Toisekseen ihmisen uskonnollinen vakaumus vaikuttaa hänen poliittiseen toimintaansa. Olisihan se aika outoa, jos päättäjät kieltäisivät uskonnollisen vakaumuksensa ja siitä nousevat näkemyksensä. Ei kai vakaumustaan voi kiistää.

On tärkeää muistaa rukoilla vallanpitäjien puolesta, että he pysyisivät Jumalan johdatuksessa ja uskollisina Jumalan tahdolle. Niinhän jumalanpalveluksissa usein rukoillaan. Näin eduskuntavaalien jälkeen voimme rukoilla erityisesti hallitusneuvotteluiden puolesta, että tämä maa saisi Jumalan mielen mukaisen hallituksen, jos vain mahdollista. Toki Jumala voi toimia ja toimiikin ilman meidän rukouksiamme, mutta silti me saamme viedä meidän yhteisiä asioita hoitavat vallanpitäjät Jumalan eteen. Ehkä se myös antaa ihmiselle mielenrauhan, kun tietää, että asia on rukouksen kautta varmasti Jumalan muistissa.

Virsi 174