Saarna 20.11.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 25: 31–46

Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Saarna:

Tällä kertaa Jeesus puhuu koko ihmiskunnasta ja sen edessä olevasta tuomion päivästä. Hän vertaa tuomiopäivää paimenen työhön, jossa lampaat ja vuohet erotetaan toisistaan. Paimentolaisuus oli tuttua Jeesuksen kuulijakunnalle. Oli selvää, että lampaat ja vuohet saattoivat laiduntaa samalla niityllä ja olla samoissa laumoissa, mutta välillä paimenen oli erotettava ne toisistaan.

Jos ja kun luemme oikein tarkasti, mitä Jeesus evankeliumissa sanoo, huomaamme, että viimeisellä tuomiolla meidät tuomitaan tekojemme mukaan. Eikö se ole ristiriidassa perinteisen kristillisen opetuksen kanssa? Eikö yleensä ole opetettu, että emme voi pelastua teoillamme, vaan pelkällä uskolla kolmiyhteiseen Jumalaan ja uskomalla, että hän on lähettänyt ainoan poikansa kuolemaan ristillä meidän puolestamme? Niin siellä Raamatussa, tämän päivän evankeliumissa kuitenkin lukee, että meidät tuomitaan joko pelastukseen tai kadotukseen tekojemme mukaan.

Meihin ihmisiin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Ihmiset asettavat toisilleen koviakin vaatimuksia siitä, mitä tulisi tehdä tai olla tekemättä ja miten tulisi käyttäytyä jne. Myös Jumala asettaa meille Sanansa kautta monia vaatimuksia. Hän on antanut meille mm. kymmenen käskyä ohjeeksi ja määräykseksi hyvään elämään ja sopuisaan yhteiseloon. Juuri niissä käskyissä on myös länsimaisen lainsäädännön perusta ja alku.

Joskus olen kysynyt rippikoululaisilta, miten ihminen pelastuu. Vastauksena saattaa tulla, että ihminen pelastuu noudattamalla kymmentä käskyä. Siihen olen vastannut jatkokysymyksellä, voiko ihminen noudattaa kymmentä käskyä täydellisesti. Vastaukseksi on tullut ainakin joiltain, että kyllä ihminen voi. En ole tainnut kysyä, mutta keskustelua voisi ehkä jatkaa kysymällä, onko tämä nuori itse noudattanut ja kokeeko pystyvänsä noudattamaan. Ainakin minä koen omalla kohdallani, että en ole pystynyt noudattamaan.

Pelastukseen tuomittavat (tai pääsevät) olivat evankeliumissa tehneet paljon hyvää. He olivat ruokkineet nälkäistä, antaneet janoiselle juotavaa, vaatettaneet alastoman, majoittaneet kodittoman sekä käyneet tapaamassa vangittua ja sairastavaa. He olivat palvelleet muita.

Kadotukseen tuomitut olivat sen sijaan jättäneet ruokkimatta nälkäistä, juottamatta janoista, vaatettamatta alastonta, majoittamatta koditonta sekä jättäneet vangitun ja sairaan ihan yksin. He eivät olleet auttaneet toisia.

Molemmille puolille tuomitut kysyvät tuomarilta eli Jeesukselta (josta tässä käytetään nimeä Ihmisen poika): ”Milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, alastomana tai kodittomana, sairaana tai vankilassa?” Kumpikaan puoli ei muistanut nähneensä tuomaria nälkäisenä tai janoisena, alastomana tai kodittomana, sairaana tai vankilassa. Kumpikaan puoli ei ollut itse huomannut tehneensä tai jättäneensä tekemättä tuomarille jotain. Tähän tuomari vastaa, että heidät tuomitaankin sen mukaan, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä vähäisille veljille, ei siis tuomarille, vaan toisille ihmisille eli lähimmäisilleen.

Olennaista onkin havaita, että tuomitut eivät huomanneet tekojaan tai tekemättä jättämisiään. Teot ja tekemättä jättämiset olivat tulleet jonkin muun sivutuotteena. Jaakobin kirjeessä lukee: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” (Jaak. 2:26) Patriarkka Abrahamista Jaakobin kirje taas sanoo: ”…usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.” (Jaak. 2:22) Ne201 hyvät teot olivat uskon aikaansaannosta. Tekemättä jättäminen taas kumpusi siitä, että he eivät uskoneet.

Kun tämä aiemmin mainittu rippikoululainen on kovasti väittänyt, että ihminen pelastuu noudattamalla kymmentä käskyä, yritän palauttaa hänen mieleensä (tai opettaa ihan alusta lähtien), että ihminen pelastuu Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Toki täydellisellä kymmenen käskyn noudattamisellakin voi pelastua, mutta yksikään ihminen ei kykene täyttämään Jumalan lain kaikkia määräyksiä. Siksi Jumala lähetti ainoan poikansa maailmaan, että tämä poika Jeesus kertakaikkisella uhrilla ristillä ottaisi kantaakseen meidän ihmisten synnit ja avaisi tien pelastukseen. Näin myös tapahtui.

Uskolla Jumalaan ja turvautumalla Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen on meille avautunut tie iankaikkiseen elämään. Heikkoina ja vajavaisina ihmisinä saamme turvautua Jumalan hyviin tekoihin. Jumala käyttää uskoviaan käsinään ja jalkoinaan tässä maailmassa. Usko synnyttää hyviä tekoja ja paljon muuta hyvää tässä maailmassa. Ne teot tapahtuvat joskus jopa ilman, että tekijä huomaisi itse tehneensä niitä. Hyvät teot tulevat ideaalitilanteessa ihan luonnostaan. Ne nousevat uskosta, jota kristityissä on enemmän tai vähemmän.

Saarna 13.11.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 25:1–13

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.' Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.' Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.' "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

 

Saarna:

Kirkko on elänyt lopunaikoja jo pari tuhatta vuotta. Jokainen kristittyjen sukupolvi on vuorollaan odottanut Jeesusta takaisin. Erityisesti ensimmäiset kristityt odottivat Jeesusta takaisin jo omana elinaikanaan. Osa saattoi jopa luopua omaisuudestaan ja työstään tai niin sanotusti alkaa elämään kuin viimeistä päivää. Jopa Paavalin kirjeissä Uudessa testamentissa on luettavissa ajatus, ettei kannata tehdä kovin suuria asioita tai muutoksia elämässään, koska Jeesus on tulossa niin pian takaisin. Sukupolvien vaihtuessa aina vain uusiin on kaikkein aktiivisin Kristuksen odotus hiipunut. Elämä on tasaantunut ja rauhoittunut, mutta silti Jeesuksen odotus ei ole loppunut. Se on vain muuttanut muotoaan. Kristityt elävät tässä maailmassa ja toimivat sen hyväksi kutsumuksensa ja tehtävänsä mukaan siihen asti, kunnes Jeesus palaa takaisin. Nopea paluu ei ole enää pitkään aikaan ollut odotuksissa kovin laajasti.

Vaikka me yhä odotamme, Jumala ei ole unohtanut kansaansa eikä lupaustaan lähettää Jeesuksen toistamiseen maan päälle tämän ajan lopussa. Tämän päivän Uuden testamentin kirjetekstissä muistutetaankin meitä:

”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä.” (2. Piet. 3: 8-9) 

Jumalan aikakäsitys ja ajanlasku ovat erilaiset kuin meillä ihmisillä. Toisen Pietarin kirjeen teksti jatkuu vielä:

”Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3: 9)

Jumala odottaa vielä. Hän odottaa, että kaikki ihmiset kääntyisivät hänen puoleensa. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh. 3:16)

--

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus kertoo vertauksen (tai ehkä jopa varoittavan esimerkin) kymmenestä morsiusneidosta, jotka odottavat sulhasta saapuvaksi. He tietävät, että sulhanen on tulossa morsiamen kanssa, mutta eivät tiedä tarkkaa hetkeä. He odottavat sulhasen kulkureitin varrella. Heidän tehtävänsä on kantaa lamppuja juhlakulkueessa. He kaikki ovat ulkoisesti varustautuneet hyvin eli heillä kaikilla on mukanaan pienet öljylamput, mutta vain puolella heistä on mukanaan riittävästi öljyä lamppuihinsa. Lamput tarvitsivat öljyä toimiakseen ja valaistakseen.

Kaikki tytöt nukkuvat, koska on jo myöhä. He heräävät, kun tulee tieto, että pian olisi aika liittyä juhlakulkueeseen kohti häätaloa. Silloin puolet tytöistä huomaa, että heillä ei olekaan öljyä. He pyytävät sitä toisilta, mutta näillä toisilla on öljyä vain omien lamppujensa tarpeiksi, ei enempää eikä vähempää. Niinpä öljyttömät tytöt aikovat pikaisesti käväistä lähikaupassa ostamassa öljyä. Vaikka kauppa olisi ollut lähellä ja vielä auki siihen aikaan illasta tai yöstä, niin aikaa ei kuitenkaan ollut riittävästi. Sillä aikaa, kun puolet tytöistä on öljynostokäynnillä, toinen puoli tytöistä liittyy toimivine lamppuineen iloiseen hääkulkueeseen ja pääsee sisälle häätaloon.

Öljyn osto onnistuu, mutta vie liikaa aikaa. Tytöt eivät ehdi mukaan kulkueeseen eivätkä lopulta pääse sisälle häätaloon. Talon isäntä ei edes tunnista myöhässä tulijoita.

--

Me emme tiedä Jeesuksen takaisin tulemisen tarkkaa hetkeä. Me emme voi myöskään varmasti tietää ennalta oman tai läheistemme kuoleman tarkkaa hetkeä. Vain Jumala tietää ne. On luotettava, että Jumala kaikkivaltiudessaan ja kaikkitietävyydessään tietää meille itse kullekin sopivan lähtöhetken.

Joskus tulee vastaan ajatus, että joku haluaisi elää ns. jumalattoman elämän ja tulla uskoon sitten vanhuksena, vähän ennen kuolemaansa. Voihan se toki joskus onnistua niinkin, mutta näen siinä kyllä todella suuren riskin. Kuolema voi tulla kohdalle minä hetkenä tahansa, myös nuorena tai terveenä eikä vain vanhana ja sairaana. Jumala ei välttämättä myöskään kutsu ihmistä seuraajakseen loputtoman montaa kertaa. Kannattaa siksi vastata myöntävästi silloin, kun hän kutsuu.

Vertauksen tytöt olivat ulkonaisesti oikein varustautuneita, mutta osalta heistä puuttui öljy, joka oli lampun korvaamatonta polttoainetta. Mikä voisi olla meissä ihmisissä se öljy, jota meillä tulisi olla silloin, kun Jeesus tulee takaisin maan päälle ja on aika liittyä hänen juhlakulkueeseensa? Se öljy voisi olla vaikka henkilökohtainen usko ja suhde Jumalaan. Joissain piireissähän kysytään, oletko ottanut Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena vapahtajanasi. Sen kysymyksen voi jokainen, niin sinä kuin minä, esittää tänäänkin itselleen. Itseltään voi myös kysyä, onko minulla sitä öljyä, jota lamppuni tarvitsee loistaakseen Jumalan kunniaksi.

Omassa voimassaan ja yksin ei kuitenkaan tarvitse uskoa tai loistaa. Jo pelkkä tahto uskoa ja kuulua Jumalan kansaan riittää. Jumala hoitaa loput. Voimme rukoilla, että Jumala vahvistaisi meitä tässä uskossa, kirkastaisi meissä Pyhää Sanaansa ja johdattaisi meitä pitkin oikeaa tietä.

 

Saarna perhemessussa 6.11.2016 Tervolan seurakuntakeskuksen kirkossa

Evankeliumi:

Matt. 9:18–26

"Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: ”Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa.” Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.
Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. Hän näet ajatteli: ”Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen.” Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: ”Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut.” Siitä hetkestä nainen oli terve.
Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, hän sanoi: ”Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu.” Hänelle naurettiin. Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi. Tästä levisi tieto koko sille seudulle."

Saarna:

Tämän päivän evankeliumiteksti kuuluu Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen ihmetekojen sarjaan. (Muistatteko, mitä muita ihmeitä Jeesus teki?)

Vuorisaarnan jälkeen Jeesus on laskeutunut alas vuorelta ja lähtenyt kulkemaan pitkin Galileaa. Hänen seurassaan ovat hänen opetuslapsensa sekä muita ihmisiä. Tällä matkalla Jeesus on tehnyt lukuisia ihmetekoja. Hän on mm. tyynnyttänyt myrskyn, parantanut Pietarin anopin sekä spitaalisen, halvaantuneen ja muita sairaita. Myöhemmin Jeesus parantaa vielä kaksi sokeaa ja yhden mykän.

Ihmeet eivät olleet Jeesuksen toiminnan ydin ja päätarkoitus, vaan ne olivat väline julistaa hänen varsinaista pääsanomaansa, sanomaa Jumalan valtakunnasta. Ihmeillä Jeesus osoitti jumalallisen voimansa.

---

Jeesus paransi naisen, jota oli kaksitoista vuotta vaivannut verenvuototauti. Se tauti oli tehnyt naisen saastaiseksi muiden ihmisten silmissä. Mooseksen laissa on monia säädöksiä, missä tilanteissa ihminen tai jokin asia on saastainen. Ajatuksena oli, että jos jokin puhdas koskettaa saastaista, se puhdaskin saastuu. Tästä syystä nainen oli varmasti joutunut elämään yksin ja kokemaan hyljeksintää. Ns. puhtaat ihmiset eivät halunneet ja saaneet olla tekemisissä saastaisten kanssa.

Muistele jotakin kertaa, jolloin olet ollut niin sairas, että et ole voinut mennä kerhoon, kouluun, töihin tai jonnekin muualle. Miltä se on tuntunut (mielessä tai kehossa)? Onko se ollut kivaa vai tylsää, rentouttavaa vai kuormittavaa, ahdistavaa vai vapauttavaa? Tilanteesta riippuen se voi varmasti olla kaikkia näitä. Ehkä se tuntuu ensin kivalta, jos ei tarvitse lähteä kotoa, vaan saa jäädä kotiin (sairastamaan). Muutaman päivän jälkeen tilanne voikin jo muuttua. Yleensä sairaus ei tunnu kivalta. Voi myös olla aika yksinäistä olla vaan yksin kotona ja erossa kaikista kavereista. Muutaman päivän tai parin viikon erossa oleminen kavereista on kuitenkin lyhyt aika verrattuna siihen kahdentoista vuoden aikaan, jonka Jeesuksen parantama nainen oli joutunut sairastamaan ja luultavasti olemaan varsin yksin.

Jeesuksen parantama nainen oli sairastanut kaksitoista vuotta sellaista sairautta, joka erotti hänet muista ihmisistä. Mieti, miltä naisesta mahtoi tuntua, kun hän huomasi parantuneensa. Miltä hänen kehossaan ja mielessään tuntui? Ehkä hän oli hämmentynyt, onnellinen tai iloinen. Oliko hän kenties avuton uudessa tilanteessa? Olikohan hänellä jäljellä ketään ystävää tai tuttavaa vai joutuiko hän ihan alusta lähtien etsimään uudet kaverit?

---

Moni yksinäinen ja sairas löytää lohdun ja turvan Jeesuksesta ja kirkosta. Jeesus huomasi syrjään sysätyt ja hyljeksityt. Hän vieraili hyljeksittyjen tullimiesten luona. Hän kutsui seuraajikseen oppimattomia miehiä. Hän armahti synnin tehneitä.

Evankeliumin nainen ja myös synagogan esimies tulivat Jeesuksen luo hakemaan apua. He tiesivät, mihin suuntaan kannattaa hädässä suunnata katse. Minne sinä suuntaat katseesi ja mistä haet apua, kun sinulla on hätä? Sanotaan, että apu löytyy usein läheltä. Jeesus on aina lähellä sinua ja minua. Jeesus on meidän taivaallinen veljemme ja Jumala on meidän taivaallinen isämme. Voimme hädässämme kääntyä heidän puoleensa. Psalmin 50 jakeessa 15 Jumala sanoo meille: ”Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."

Kirkko on perinteisesti huolehtinut vähäosaisista. Kirkon edustajat ovat vierailleet sairaaloissa ja vankiloissa. Kirkolta odotetaan ja pyydetään apua ja huolenpitoa.

Kirkon teemme me kirkon jäsenet. Siinä onkin meille haastetta, miten suhtaudumme näihin yksinäisiin ja sairaisiin. Otammeko heidät avosylin vastaan vai suljemmeko heidät oman uskovaisen sisäpiirimme ulkopuolelle? Miten suhtaudumme heihin, jotka tulevat Jeesuksen luo puutteineen ja huolineen hakemaan apua ja lohdutusta Jeesukselta? Päästämmekö heidät kohtaamaan Jeesuksen?