Joh.
19: 16–30
Jeesusta
lähdettiin viemään. Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle
paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä
sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden
kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut
taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen,
juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka,
missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu
hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle:
”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä
olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen
kirjoitin.”
Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:
- He jakavat keskenään vaatteeni
ja heittävät puvustani arpaa.
Juuri näin sotilaat tekivät.
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.
Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta, he sanoivat toisilleen: ”Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa.” Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana:
- He jakavat keskenään vaatteeni
ja heittävät puvustani arpaa.
Juuri näin sotilaat tekivät.
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.
Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ”Minun on jano.” Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo’on päässä Jeesuksen huulille. Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.
Saarna:
Monissa
kirkoissa, kuten myös täällä Tervolan vanhassa kirkossa on kuvattu
alttaritaulussa ristillä riippuva Jeesus. Se on hyvin klassinen ja keskeinen
aihe kirkoissa, varsinkin meillä luterilaisilla. Meitä luterilaisia nimitetäänkin
joskus pitkäperjantain kirkoksi, sillä meillä Jeesuksen ristinkuolema on aika korostuneesti
esillä. Joissain toisissa kirkkokunnissa painotetaan sen sijaan enemmän pääsiäisenä
tapahtunutta Jeesuksen ylösnousemusta tai helluntaina vuodatettua Pyhää Henkeä.
Pitkäperjantaina
olemme yhdessä kristinuskon ytimistä. Pienoisevankeliumissa Johanneksen
evankeliumin kolmannessa luvussa sanotaan: ”Jumala
on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään
joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Tähän on tiivistettynä evankeliumin ydin.
Jumala
lähetti ainoan poikansa Jeesukseen maailmaan. Jeesus opetti ja julisti, mutta
se ei ollut hänen maanpäällisen elämänsä päätarkoitus. Päätarkoituksena oli
täyttää Jumalan pelastussuunnitelma ja kuolla Jumalan oman kansan syntien
vuoksi. Ihmisten ja Jumalan välit olivat rikkoutuneet syntiinlankeemuksessa
ihan aikojen alussa. Sen jälkeen oli tarvittu erilaisia tilapäisiä ja toistuvia
uhreja syntien sovittamiseksi. Esimerkiksi jossain historian vaiheessa ylipappi
oli kerran vuodessa mennyt Jerusalemin temppelin huoneeseen, jota kutsuttiin kaikkein
pyhimmäksi. Siellä ylipappi oli uhrannut lampaan koko kansan syntien
sovittamiseksi. Tämä oli toistunut vuosittain. Tähän tilanteeseen Jumala
lähetti Jeesuksen ihmiseksi, yhdeksi meistä.
Jeesus tuli myös eräänlaiseksi uhrilampaaksi, kuolemaan kansan syntien
vuoksi yhden ainoan kerran. Jeesus sovitti koko ihmiskunnan synnit
kertakaikkisella uhrillaan ristinpuussa. Se uhri oli niin tehokas, että sitä ei
ole tarvinnut toistaa, vaan se Golgatan veri pystyy yhä puhdistamaan meidät
kaikesta pahasta - synnistä. Golgatan veressä on suuri voima.
Kävin
reilu vuosi sitten Jerusalemissa Israelissa. Siellä kävin mm. paikassa, jota
kutsutaan puutarhahaudaksi. Siellä opas esitteli ryhmällemme innoissaan
perusteita, miksi juuri se paikka olisi oikea Jeesuksen hautapaikka ja
erityisesti, miksi juuri ristiinnaulitsemispaikka Golgata olisi ollut siellä.
Istuimme eräässä katoksessa korkealla kalliolla ja kuuntelimme oppaan
selostusta. Vieressä oli aita ja sen takana jyrkänne, jonka alla oli Jerusalemin
palestiinalaisalueen jonkinlainen linja-autoasema. Vastapäätä vasemmalla
laidalla oli myös vielä korkeampi kallioseinämä ja jyrkänne. Opas näytti meille
samalta paikalta otettua vanhaa valokuvaa. Kuvassa ei ollut vielä linja-autoja,
vaan siinä taisi olla mies kamelin kanssa. Se ei kuitenkaan ollut kuvassa
oleellista, vaan tarkoituksena oli kiinnittää huomio vastapäiseen
kallioseinämään ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Se oli vajaat sata vuotta
aiemmin ollut hieman erinäköinen. Oppaan mukaan se kallioseinämä muistutti
kuvassa pääkalloa. Siihen näkemykseen oli helppo yhtyä. Kuvassa se
kallioseinämä tosiaan näytti ihmisen pääkallolta. Kuvan seinämässä oli kolot
tai jotkin muut tummat kohdat juuri niissä kohdin, missä oikeassa pääkallossa
on silmien ja nenän reiät. Kallion muotokin on jotenkin pääkallomaisen pyöreä. Kalliota
oli kuitenkin jossain vaiheessa viimeisimpien vuosikymmenten aikana louhittu
niin, että se oli menettänyt aiemman pääkallomaisen muotonsa.
Päivän
evankeliumissa kerrotaan, että Jeesus kantoi itse ristiään kaupungin
ulkopuolelle paikkaan, jota kutsuttiin Pääkallonpaikaksi eli heprean kielellä
Golgataksi. Se äsken kuvailemani kalliojyrkänne puutarhahaudalla sijaitsi
muistaakseni aika lähellä Jerusalemin vanhaa kaupunkia, joten senkin puolesta
on hyvin mahdollista, että Jeesus on ristiinnaulittu juuri sillä paikalla.
Ainakin me siirryimme kaupungista siihen paikkaan kävellen, joten varmasti
Jeesuksen aikanakin se matka oli kävelty ihan kevyesti. Tosin Jeesukselle se
kävely painavan ristin kanssa Jerusalemista Golgatalle ei taatusti ollut helppo
ja kevyt.
Varmoja
emme voi olla, missä Golgata tarkalleen sijaitsi ja minne Jeesus haudattiin,
mutta voimme olla varmoja, että se tapahtui jossain Jerusalemin kaupungin
lähistöllä, kuten päivän evankeliumissa kerrotaan. Tarkka maantieteellinen
paikka ei ole oleellista tietää. Tosin olisihan se kyllä aika kiva olla ihan
varma siitä, että olen saanut nähdä oikean Golgatan, sen paikan, jossa Jumalan
poika on kuollut minunkin syntieni vuoksi. Siellä Golgatalla Jeesuksesta vuotanut
veri on vuodatettu sinunkin syntiesi vuoksi. Ehtoollisella me saamme kuulla
sanat: ”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu” Siinä veressä on vahva
voima ja suoja. Se veri puhdistaa meidät synneistämme, kun uskomme, että Jeesus
on kuollut ristillä meidän syntiemme vuoksi.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar